Kunnon ajohaalarit ja - liivit sekä vettä hylkivästä kankaasta valmistettu takki on syytä hankkia, mikäli ajaa huonoilla keleillä.

Suurissa kilpailuissa voittaja palkitaan yleensä jonkin värisellä paidalla. Paita on suurin piirtein ylläolevan näköinen, mutta väri vaihtelee. Ranskan ympäriajon voittaja kietoutuu keltaiseen paitaan, Italian ympäriajossa suositaan rosaa, Espanjan ympäriajon voittaja pukee ylleen kultapaidan. Ammattilaisten maailmanmestaruus-kisoissa voittaja laakeroidaan sateenkaaren-värisellä paidalla.


Sadetakeista näkee ihmisillä mitä ihmeellisimpiä viritelmiä myös ammattilaisilla. Tärkeintä varmasti on se, että takin helma on riittävän pitkä, jotta se suojaisi pyöräilijän alaselkää kunnolla. Mitä matalampi on ajoasento, sitä ylemmäksi sadetakki tuppaa nousemaan.























Tuulta pitävä takki on ehdoton hankinta täällä Pohjolassa, jossa ilman takkia voi polkea vain parisen kuukautta kesällä. Suuri osa hikeä poistuu pään kautta. Erityisesti väsyneenä ihon pinta helposti jäähtyy. Helleilmallakin vilun väreet saattavat iskeä kimppuun yllättäen kesken matkantekoa. Olen tämän itse kokenut, kun kumppanini kanssa poljin Tampereelta Huittisten kautta Raumalle. Päivällä helle oli melkoinen, mutta siitä huolimatta illansuussa Raumalla tärisin kylmästä. Alla oli 150 kilometriä raskaasti pakatulla pyörällä ja väsynyt kroppa alla.

Rankan lenkin loppupuolella elimistön energiavarat ovat huvenneet tyystin, jolloin ihon pinnalle muodostuu suolaa. Tällöin elimistö alkaa kuluttaa itse lihasmassaa. Tämä kehon ikioma "kannibalismi" on keino turvata energiansaanti sellaisissakin tilanteissa, joissa ihmisen luontainen polttoaine on loppunut.

Pitkien housujen lahkeiden on suojattava nilkkoja satulassa istuenkin. Tämä on tärkeää, koska jalat, erityisesti jalkaterät ovat alttiita kylmettymiselle.

Shotsit ovat lämpimällä ainoa järkevä asuste.

Ravinto ja vaatetus

Liikkuvan ihmisen
hyvinvointiin
vaikuttavia tekijöitä.

Pyöräilijä kuluttaa painokiloa kohden
noin kymmenen kilokaloria minuutissa
liikkuessaan yli kolmenkymmenen kilometrin tuntinopeudella. Vaikka nopeus tästä
nousisikin, energiankulutus ei nouse enää kovinkaan merkittävästi. Laihduttajan kannalta
pyöräily on yksi tehokkaimmista tavoista
kuluttaa energiaa. Kovatkaan nopeudet eivät
kasvata energiankulutusta
silti määräämättömästi.

Oikea ravinto
edistää terveyttä

Oikealla ruokavaliolla edistetään kudosten uusiutumista. Tasapainoisessa ruoassa on kasvua varten tarvittavat ravinteet sisältämättä kuitenkaan liikaa energiaa. Nykyisin on mahdollista arvioida miesten ja naisten ravinnollisia tarpeita samalla ottaen huomioon heidän kulutuksensa. Ravinnollisissa vaatimuksissa täytyy kuitenkin ottaa huomioon urheilulajin asettamat erityisvaatimukset kuin myös urheilijan omat mieltymykset. Vaikka yhtä oikeaa ruokavalioa ei olekaan olemassa, suunnittelussa täytyy silti käyttää tervettä järkeä. Kuntoilijakin tarvitsee lisäravinteita, mikäli ajaa usein pitkiä lenkkejä.

Vitamiinien, kivennäisaineiden ja proteiinien tarve lisääntyy harjoittelun vaikutuksesta, mutta monipuolinen ruokavalio, josta saadaan riittävä määrä energiaa tyydyttää yleensä näiden ravintoaineiden tarpeen. Läheskään kaikki liikuntaa harrastavat ihmiset eivät kuitenkaan noudata riittävän monipuolista ruokavaliota. Tämä koskee yhtä lailla urheilijoita kuin kuntoilijoitakin. Usein noudatetaan kaavamaisesti tiettyä rutiinia, niin harjoittelun kuin ruokavalionkin suhteen, jolloin ruokavaliosta saattaa muodostua liian yksipuolinen ja joidenkin ravintoaineiden osalta puutteellinen.

Seuraavasta taulukossa nähdään, mitä seurauksia saattaa olla tiedossa, mikäli ravinto ja ruokatottumukset ovat yksipuolisia:


Mikäli et
syö / käytä

Ravinnostasi
saattaa puuttua
 


  • Punaista
    lihaa



  • B 12-vitamiini,
    rauta


  • Kalaa


  • D-vitamiini



  • Vähän kasviksia




  • Foolihappo,
    A-vitamiini,
    kalium

  • Hedelmiä


  • C-vitamiini


  • Muuta kuin vaaleaa leipää


  • Sinkki, magnesium, kromi, rauta


  • Maitotuotteita


  • Kalsium


  • Kasvisrasvoja


  • E-vitamiini


  • Muuta kuin luomuviljaa


  • Seleeni

Energiaravintoaineet

Ihminen kykenee käyttämään syömästään ruoasta solujen aineenvaihduntaan vain osan. Osa ravinnosta menee hajoamatta ruoansulatuskanavan läpi, osa hajoaa mutta ei imeydy. Imeytyneestä ravinnosta osa eritetään virtsaan, osa menetetään muina eritteinä (hiki, kyyneleet, jne.) ja pieni osa haihtuu hengitysilman mukana.

Noin 75 % aineenvaihdunnan energiasta menee lämpötasapainon ylläpitoon ja lämmöneritykseen. Kaikki elintarvikkeet vettä lukuun ottamatta sisältävät energiaa, jota ihminen tarvitsee normaalien elintoimintojen ylläpitoon ja fyysiseen työskentelyyn. Ruoan energiasisältö määräytyy energiaravintoaineiden eli hiilihydraattien, proteiinien, rasvojen ja alkoholin määrästä.

Rasva kasvattaa eniten ruoan energiasisältöä, sillä 1 gramma rasvaa sisältää 9 kcal (38 kJ) energiaa. Alkoholissa on 7 kcal (29 kJ) ja sekä proteiineissa että hiilihydraateissa 4 kcal (17 kJ) energiaa grammaa kohti. Energian tuotannon tehokkuuden kannalta hiilihydraatit ovat rasvoja tehokkaampia, sillä yhtä happilitraa kohti tuottavat hiilihydraatit noin 21 kJ ja rasvat noin 19 kJ.

Eritasoiset kuntoilijat tarvitsevat enemmän energiaa kuin liikuntaa harrastamattomat. Lisäenergian tarve vaihtelee muutamista sadoista kilokaloreista jopa tuhansiin. Kun 70 kg painava mies tarvitsee n. 2.500 - 3.000 kcal päivässä, urheilija (ja aktiivikuntoilija) tarvitsee 3.500 - 5.000 kcal. Tätä suuremmat energiankulutukset ja -tarpeet ovat erittäin harvinaisia.

Energian tarpeeseen vaikuttavat harjoittelun määrä ja laatu. Tekniikkaharjoittelu ei lisää kovin runsaasti energian tarvetta, kun taas useimmat kestävyys- ja voimaharjoittelun muodot lisäävät. Suurimmat energiankulutukset onkin havaittu uimareilla, pyöräilijöillä, triathlonisteilla ja painonnostajilla. Itse olen huomannut sen, että rajukaan kuntopolkeminen ei vedä vertoja energiankulutuksessa maantiellä vastatuuleen polkemiselle. Ärhäkkäissä kevät- ja syysmyrskyissä polkeminen ei kasvata ainoastaan kuntoa, siinä ohessa koulitaan luonteenlujuutta ja kykyä voittaa vastoinkäymisiä.

Fyysinen suorituskyky

Urheilun ja liikunnan yhteydessä fyysisellä kunnolla tarkoitetaan yleensä suorituskykyä, kykyä selviytyä fyysisistä tehtävistä mahdollisimman pienin ponnistuksin ja tehokkaasti.

Liikkuvan ihmisen suorituskyvyn voidaan katsoa koostuvan seuraavista osatekijöistä:

Pyöräilijän ihannevartalotyyppi on
laiha ja jäntevä. Lihakset eivät saa
olla suuria. Lance Amstrong on
kerran lausunut, että
huippupyöräilijän olisi
säilytettävä poikamainen
olemuksensa mahdollisimman
pitkään. Mitä enemmän ajaa
pyörällä selvien päämäärien
eteen, sitä enemmän olisi
myös kiinnitettävä huomiota
siihen, mitä laittaa suuhunsa.
Suuhun kelpaamaton ravinto
hidastaa mm. palautumista.
Ei kannata syödä huonoa
ruokaa, koska sillä vain
häiritsee omaa
kunnon kehitystään.

Suorituskyky riippuu iästä, sukupuolesta, terveydestä, rakenteesta, perintötekijöistä ja harjoittelusta. Fyysisen suorituskyvyn osatekijöitä (kestävyyttä, voimaa, nopeutta, liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä) voidaan kehittää harjoittelemalla. Tärkeitä kehitettäviä ominaisuuksia ovat mm. verenkierto- ja hengityselimistön kunto, motoriset kyvyt, ketteryys, tasapaino ja notkeus.

Tämä kaikki kaipaa ruokaa, jonka hankkimiseen ja valmistamiseen kannattaa käyttää aikaa. Kiireinen nykyihminen helpottaa elämäänsä ostamalla valmisruokia ja syömällä ulkona. Mielikuvituksen puute ruoanlaitossa, puutteelliset ruoanlaittotaidot ja kiireinen elämäntyyli varmasti vaikuttavat ruokavalion huonoon ravintoainesisältöön. Ei vain liikkuvalle ihmiselle vaan kelle tahansa riittää monipuolinen ja ravitseva perusruoka, jolloin vitamiinivalmisteiden tai muiden lisäravinteiden lisähyöty jää melko kyseenalaiseksi.




  



Nykyaikainen pyöräilypaita päällä hyvännäköinen ja riittävän huokoisesta materiaalista valmistettu. Se imee hien itseensä ja pitää ihon kuivana.

  

Kivennäisaineista rauta on erityisasemassa, sillä kova harjoittelu lisää raudantarvetta selvästi. Ei ole kovin yleistä, että tavataan raudanpuutos-anemiaa potevia urheilijoita tai aktiivikuntoilijoita, mutta joillakin yksilöillä tätä kyllä esiintyy. Punaista lihaa välttävät henkilöt ovat raudansaannin kannalta riskiryhmässä. Heille siis lisäravinteiden käyttö on suositeltavaa.

Usein ollaan melko tietämättömiä mahdollisuuksista parantaa suorituskykyä ravinnon avulla. Kun ravintoasioita mietitään, keskitytään useimmiten urheilusuoritusta edeltäviin tunteihin tai suorituksen aikaiseen ravintoon ja nesteensaanttin. Ei oikein tiedosteta oikean ravinnon merkitystä urheilijan tai kuntoilijan elämässä. Pelkällä laadukkaalla pitkäjänteisellä harjoittelulla voi päästä kohtalaisiin tuloksiin, mutta jotta pääsisi lähelle omaa henkilökohtaista, perinnöllisesti määräytyvää huippukuntoaan, vaatii se tuekseen myös oikein koostetun ruokavalion.

Kun energiantarve on suuri, voi ruokavalioon valita myös runsaammin energiaa ja puhdistettuja sokereita sisältäviä ruokia, kuten hilloa, mehuja, virvoitusjuomia ja makeisia, sekä jonkin verran leivonnaisia, kuten pullaa. Ruokavaliosta on saatava energian-kulutusta vastaava määrä energiaa. Liian pieni energian saanti johtaa pienentyneeseen painoon, lihas-kudoksen menetykseen, harjoittelun tehottomuuteen, huonoon harjoitusvasteeseen ja krooniseen väsymykseen. Kesällä yli tunnin ja vastaavasti talvella yli kahden tunnin urheilusuorituksen aikana on välttämätöntä nesteen nauttiminen. Mahalaukusta imeytyy nestettä noin 8 dl tunnissa. Urheilusuorituksen aikana neste tulisi nauttia pienissä erissä, 1-2 dl kerrallaan, ja sen pitäisi olla haaleaa. Mehujen sokeripitoisuus ei saisi olla yli 3 %.

Harjoittelu lisää energiantarvetta. Aktiivisesti liikkuva ihminen kuluttaa jopa 20 kertaa enemmän energiaa minuutissa kuin levossa, ja ylläpitää tällaista kulutusta useita tunteja päivässä. Kovan harjoittelun jälkeen elimistön aineenvaihdunta pysyy normaalia aktiivisempana lähimmän 12 tunnin aikana, mikä lisää energian tarvetta entisestään.

Hiilihydraatit ovat avainasemassa, sillä niiden päätehtävä on toimia lihasten energianlähteenä. Ravinnon glugoosi voi kulkeutua joko työskenteleviin lihaksiin, joissa se poltetaan energian tuottamiseksi, tai se voi varastoitua lihaksiin myöhempää käyttöä varten. Harjoittelun-aikainen energian-kulutus muodostuu rasvan ja hiilihydraatin hapettamisesta eli polttamisesta. Mitä korkeampi on liikunnan teho, sen suurempi energiankulutus, ja sitä enemmän elimistö käyttää hiilihydraatteja polttoaineena.